Kaikki alkoi nuorelle tyypillisestä ahdistuksesta. Lukio oli henkistä tuskaa: kaikilla muilla tuntui olevan selvä suunnitelma tulevaisuuteen, minulla ei. Koin olevani liian monipuolisesti kiinnostunut kaikesta. Tästäkö pitäisi valita? Lukion viime metreillä tunnistin kaksi olennaista intohimoa: liikunta ja kirjoittaminen. Olisiko toisesta ammatiksi?
Suomen kielen opintoihin toimittaja-tutkalla
Vihdoin päätin: Voisin alkaa toimittajaksi. Kympin keskiarvollakaan en luottanut, että Tampereen Yliopiston himoittu tiedotusopin opiskelupaikka aukeaisi. Tampereella oli kuitenkin vapaa sivuaineoikeus, joten hain suomen kielen ja informaatiotutkimuksen pääaineopintoihin. Pääsin molempiin; valitsin suomen kielen. Sivuaineeksi otin tiedotusoppia ja uuden kiintoisan aineen, mediakulttuurin. Jälkimmäinen alkoi kutkuttaa, mitä enemmän kursseja kävin. Saanko oikeasti analysoida ”opintopistepalkalla” mediaa, TV-sarjoja, diskursseja ja elokuvahistoriaa? Opiskelu ei tästä paremmaksi muutu. 🙌
Tukholmasta maisteriksi, kotikonnuille toimittajaksi
Sattumalta eräässä mediakulttuurin seminaarissa kuulin opiskelukavereiden puhuvan Tukholman yliopiston maisteriohjelmasta, joka kulki nimellä ”Media and Communication Studies”. Koska vaihtarivuodet olivat menneet ohi, tämä oli viimeinen mahdollisuuteni. Laitoin paperit sisään – ja pääsin kuin pääsinkin kansainväliseen maisteriohjelmaan. Maisterivuoden aikana tein graduni TV-sarjasta Gay Army (lopputyöni tiivistelmä julkaistiin, lataa ja lue täältä) ja sain loistavaa palautetta haastattelutaidoistani. Ehkä minusta olisikin toimittajaksi? Maisterivuoden päätyttyä pääsinkin toimittajaksi paikallislehti Saarijärveläiseen. Pieni toimitus oli tärkeä oppikoulu oman työn ohjaamiseen, haastattelutekniikkaan, kirjoittamiseen, aikatauluttamiseen sekä avustaviin taitto- ja valokuvaustöihin. (Yhä yksi parhaista ja monipuolisimmista työpaikoistani.)
Mainostoimiston copywriteriksi nollan päivän kokemuksella
Kahden toimittajavuoden jälkeen ikävä Tampereelle iski rajuna. Tein yhden elämäni rohkeimmista päätöksistä: irtisanouduin, muutin takaisin Tampereelle ja lähdin – nyt itseluottamusta puhkuen – työnhakuun. Kun toimittajan ja tiedottajan paikat eivät kuukaudessa auenneet (pitkä aika kärsimättömälle), päätin laajentaa hakukenttää. Järkeilin, että mainostoimistot tarvitsevat myös tekstiosaajaa, muttei sellaiseen ei varmastikaan pääse tylsällä A4:llä; nyt pitäisi osoittaa monipuolisuutensa ja luovuutensa.
Päätin tehdä julkaisun. ”Pick Me! Magazine” esitteli osaamistani tekstein ja valokuvin, kerroin jokaisen saamani kirjoituspalkinnon (Hervannan kirjaston runokilpailusta lähtien), listasin mistä innostun, mitä osaan ja missä olen takamatkalla. Printtasin lehden (sähköposti hukkuisi varmasti) ja postitin sen kahteen kiinnostavimpaan toimistoon. Meni vuorokausi ja puhelin piippasi: ”Teit vaikutuksen. Pääsetkö haastatteluun?”. Seuraavana päivänä minulla oli ensimmäinen mainostoimistotyöni projektipäällikkö-copywriterina.
Mitä copywriterilta vaaditaan?
Kun tulin alalle, copywriter-koulutusta ei ollut olemassa. Nyt alalle on jo omia kouluja. Copywriterin ammattiin voi kuitenkin päästä myös ilman koulutusta. Tärkeimpiä ominaisuuksia on mielestäni kolme. Lue juttu täältä!
☀️ Riina, ent. toimittaja, ent. copywriter-projektipäällikkö, nyk. viestintäyrittäjä ja freelance-copywriter
