Sallivuus ja sinnikkyys: Teksti jalostuu kerros kerrokselta
Työelämässä kiire sanelee kaikkea, myös kirjoittamista. Kirjoittaminen vaatii kuitenkin sallivuutta ja sinnikkyyttä sen edessä, ettei ensimmäinen versio ole aina paras, ei ehkä toinen tai kolmaskaan. Jo pelkkä kirjoittaminen vie kuitenkin eteenpäin, sillä kirjoittamista oppii kirjoittamalla. Suurin vihollinen on pään sisällä, ajatuksissa, jotka epäilevät ja kertovat tekosyitä siihen, miksi ei kannata edes aloittaa. Aina kannattaa aloittaa, jos kokee kirjoittamiseen kutsua.
Autenttisuus: Oma kokemus on aina aito ja kertomisen arvoinen
Kun kirjoittaa aidoista ja rehellisistä tunteista ja kokemuksista käsin, on teksti totuudellista ja kirjoittajan ääni helpompi tavoittaa. Tämä pätee myös yritysviestintään: mikäli yrityksellä ei ole aitoa minää, sillä ei ole äänensävyäkään. Oma ilmaisu löytyy, kun on rehellisesti sitä, mitä on ja luottaa, että se riittää, kiinnostaa ja resonoi. Lue myös aiempi juttu: Vaikeinta on olla autenttinen.
Kohdentaminen: Oikea (vastaanottava) kohderyhmä ei tuomitse
Löydä oikea kuulijasi, se todellinen, jolle haluat tarinasi kertoa ja joka suhtautuu kertomaasi uteliaasti ja vastaanottavastii. Jos pelkää jo lähtökohtaisesti tulevansa dumatuksi, alkaa tekemään ympäripyöreää ja hajutonta sisältöä.
Myös tässä on selvä yhteys työelämän teksteihin: Liian usein kuulee lausahduksia, kuten “jos joku kuitenkin lukee tämän väärin” tai “mitä jos joku ajattelee, että…”. Toisinaan on tarpeen käydä läpi tarkat sanamuodot tiukalla mankelilla, jotta viesti on varmasti oikea, mutta se, että yrittää puhutella kaikkia vauvasta vaariin ei yksinkertaisesti ole enää tehokasta viestintää. Sen sijaan fokus kannattaa siirtää ydinkohderyhmään: Mitä he haluaisivat tietää seuraavaksi?
Paras hetki: Sen löytäminen ja vaaliminen
Toiset syttyvät heti aamusta, toisilla kone lähtee kunnolla käyntiin vasta illalla. Oman parhaan hetken löytäminen on tärkeää – kuten myös tuon hetken vaaliminen. Itselläni paras hetki on varhainen aamu, jolloin maailma ympärillä vasta herää eikä oma ajatus ole tempaantunut päällekkäin ja ristikkäin liikkuvaan ajatusaallokkoon.
Hetkeä voi myös ruokkia virittäytymällä siihen jo edellispäivänä: Selkeä suunnitelma siitä, mitä kirjoittaa seuraavana päivänä, selkeyttää myös itse työskentelyä. Alitajunta on seuraavana päivänä oikealla taajuudella.
Lukeminen: Pohdi suosikkikirjojesi kerrontaa ja rakennetta
Tunnustan, että olen siinä mielessä poikkeuksellinen kirjoittaja, että olen aina ollut surkea lukemaan. Usein poden siitä myös huonoa omatuntoa: ”En ole oikea kirjoittaja, kun en osaa luetella suosikkiteoksiani ja kirjailijoitani.”
Kaikessa voi kuitenkin ohjelmoitua uudelleen, inspiroitua ja aloittaa. Kirjoitusretriitin innoittamana kaivoin esiin kirjoja, jotka olivat jääneet kesken ja olen sittemmin ottanut aamuista ja illoista puolituntisen lukemiseen – usein hetki on venähtänyt tunniksi. Mietin, mikä kerronnassa kiehtoo (tai mahdollisesti häiritsee), miten kirja rakentuu ja millaisin ratkaisuin tarinaa kuljetetaan eteenpäin. Nyt matkalla on myös pino uusia kirjoja, joita upeat retriittikaverini ja Katja Kallio suosittelivat. Lokakuussa kirjoittajan (ja lukijan) mielentilaa ruokitaan edelleen, sillä edessä on reunion ja Helsingin kirjamessut.
Inspistä ja iloa kirjoittamiseen!
❤️ Riina
